sunnuntai 19. joulukuuta 2010
torstai 16. joulukuuta 2010
Pentuja...
Bordercollien pentuja syntynyt 22.11. Milalle (Öbetets Mist) ja Foxille (Kilcreen Fox).
4 tyttöä ja 1 poika. Lisätietoja ja paljon kuvia Milan, Retun ja Santun blogissa http://bordercolliet.blogspot.com/
Pennut asustelevat Lappeenrannan alueella ja myydään harrastaviin koteihin.
tiistai 19. lokakuuta 2010
syksykuvia..
Dako jahtaa omenapuunlehtiä..
Ritan turkki hulmuaa tuulessa..Tänään oli tuulinen päivä ja sain napsattua muutamia kuvia koiruuksista ulkona!
tiistai 21. syyskuuta 2010
Syksyä ilmassa...
Dako ja Isla leikkimässä.Nemo kesällä mökillä käymässä.
Voi että, nyt se syksy taas tekee tuloaan.
Monta viikkoa on jo ollut tarkoitus kirjoitella kuulumisia tänne, muttei vaan ole ehtinyt. Nyt kun ulkona sataa vettä ja tyttö nukkuu omassa huoneessaan päikkäreitä ja suurin osa kotitöistäkin tuli tehtyä, niin on ehkä kaksi minuuttia aikaa rustata koko kesän kuulumiset tänne ;)
Tässä on ollut oikein urakalla taas syntymäpäiviä ja kaikenlaisia menoja. Koko kesänä ollaan varmaan pari viikonloppua oltu ihan vaan keskenään kotona. Muuten on porukkaa lapannut meillä ja myö ollaan kyläilty ihmisten luona. Myös molempien vanhempien mökeillä tuli käytyä monen monta kertaa ja uitukin on varmaan enemmän kuin viitenä edellisenä kesänä yhteensä.
Kovimpien helteiden aikaan mentiin koirien kanssa lenkille välillä vasta Islan käytyä yöunille. Ja pääsi koiruudetkin muutaman kerran pulahtamaan. Hot spottein pelossa ei voinut ihan jatkuvasti kastella. Silti taas kesän aikana Ritalla oli muutamaan otteeseen hot spot ja on parasta aikaakin kahdessa kohtaa. Myös Dakolle tuli tänä kesänä ekaa kertaa häntään ikävä hot spot kierre, juuri silloin pahimpien helteiden aikaan. En tajua miksi meidän koirilla niitä aina on, mutta tuntuu ettei kellään muulla :) ja ei tosiaan edes ole uineet jatkuvasti. Dakohan ei edes varpaitaan kastele!
No, kyllähän niistä aina on selvitty, kun lääkitykset on kohdillaan.
Nyt sitten vuorostaan Dakolla on juoksu päällä ja Nemo käy tällä hetkellä ihan kuumana siihen :D Se yrittää koko ajan Ritaakin hyppiä ja Ritalla meinaa mennä hermot, kun sillä on ne jalat välillä kipeät niin ei varmaan oikein kivalta tunnu kun tuollainen 50kg pomppii päällä.
Viime viikonloppuna oltiin hesassa päin ja Rita oli tuolla mummilla hoidossa. Se olikin ollut toisen yön veljeni luona lasten rapsutettavana. Varmaan nauttinut kovasti ja epäilisin, että siinä vaiheessa kun muut on menneet nukkumaan, on Rita kömpinyt sohvalle...
Mutta sellaista, täytyy yrittää ryhdistäytyä ja kirjoitella vähän useammin. Taas kun talvi tulee, on enemmän aikaa puuhastella sisällä.
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Luonnetestissä..
Dako kävi lauantaina Tuusulassa luonnetestissä.
Pluspisteitä tuli 114 ja miinusta 41, joten lopulliseksi pistemääräksi jäi +73.
Tässä kaikkien alueiden pisteet:
Toimintakyky -1 pieni
Kelkalle Dako haukkui ja ulvoi kuin vimmattu. Ei meinannut suostua sitten tulemaan sitä edes katsomaan. Istuuduin kelkan päälle ja puhelin sille niitä näitä. Loppujen lopuksi Dako sitten tuli epäileväisesti nuuhkaisemaan kelkkaa ja suostui kulkemaan sen ohikin useita kertoja ihan läheltä.
Pimeässä huoneessa Dako jäi oven pieleen miettimään. Kutsuin sitä parikin kertaa ja sitten se lähti tulemaan minua kohti ja lopulta löysikin ja oli ihmeissään, että mitäs se emäntä oikein täällä pimieässä istuu. Oli vähän sellainen olo, että se tiesi että olen siellä muttei viitsinyt lähteä etsimään..
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Dako ei seinään kiinni jätettynä puolustanut itseään ollenkaan. Se seisoi hievahtamatta paikallaan, häntä vaan laskeutui alas. Oli sitten kyllä ihan ystävällinen tätä hyökkääjää kohtaan.
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Dako murisi ja haukkui hyökkääjälle hurjana. Se oli kyllä sitten aika epäileväinen, kun tämä tyyppi muuttuikin ystävälliseksi ja otti Dakon hihnan kanssa ja lähti kävelemään. Kyllä se kuitenkin mukisematta lähti mukaan. Dako tuotiin sitten hihnan perässä takaisin minulle ja vielä siinä se katsoi taaksepäin tuojaa vähän epäileväisesti, että mitäs tuo nyt seuraa perässä!
Taisteluhalu -1 pieni
Dako ei suostunut tietenkään leikkimään tuomarin kanssa. Minun kanssani se sentään vähän yritti, muttei kunnolla innostunut. Se oli kuitenkin arvattavissa. Ei ole ollenkaan Dakon tapaista alkaa leikkiä vierailla paikoilla ja etenkään vierailla leluilla. Nehän voivat olla likaisia...Kotona kyllä leikkii vetoleikkejä. Voisihan tätäkin tietenkin harjoitella :)
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kilisevää tynnyriä ei Dako säikähtänytkään yhtä paljoa kuin ylös noussutta haalaria. Se jopa meni melko äkkiä sitä nuuskimaan.
Kovuus -2 pehmeä
Dako ärähti ja säikähti ylös singahtanutta haalaria ja sitten kun mentiin uudestaan sitä kohti, se pisti nelitassujarrutuksen päälle. Tuli sitten kuitenkin heti kun pyysin ja käveli ihan reippaasti.
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Kaikenkaikkiaan testi meni kuten olisi voinut ennakkoon kuvitella. Sitä hiukan ihmettelin ettei Dako puolustanut itseään seinään kytkettynä. Olisin luullut, että se edes haukkuisi.
Tuomari sanoi lopuksi, että omistajalla on hyvä suhde koiran kanssa. Koira tulee mihin vaan omistajan perässä, mutta sitten kun jää yksin ei oikein tiedä mitä tehdä ja on sitten tekemättä mitään. Taisteluhalusta sanoi vielä, että sitä löytyy, mutta sitä pitäisi vähän harjoitella. Leikkiä vieraissa paikoissa ja vieraiden ihmisten kanssa. Ja ehkä kun lisää ikää tulee, voisi tulos olla muutenkin toinen. Vielä ohjeeksi tuli, että Dako tarvitsee nyt kahdenkeskeistä laatuaikaa omistajan kanssa. Varmaan viisainta varata siis minulle ja Dakolle vaikkapa parin viikon reissu thaimaahan ,vai mitä...? Laitan myöhemmin kuvia jos saan niitä jostakin ongittua...
Pluspisteitä tuli 114 ja miinusta 41, joten lopulliseksi pistemääräksi jäi +73.
Tässä kaikkien alueiden pisteet:
Toimintakyky -1 pieni
Kelkalle Dako haukkui ja ulvoi kuin vimmattu. Ei meinannut suostua sitten tulemaan sitä edes katsomaan. Istuuduin kelkan päälle ja puhelin sille niitä näitä. Loppujen lopuksi Dako sitten tuli epäileväisesti nuuhkaisemaan kelkkaa ja suostui kulkemaan sen ohikin useita kertoja ihan läheltä.
Pimeässä huoneessa Dako jäi oven pieleen miettimään. Kutsuin sitä parikin kertaa ja sitten se lähti tulemaan minua kohti ja lopulta löysikin ja oli ihmeissään, että mitäs se emäntä oikein täällä pimieässä istuu. Oli vähän sellainen olo, että se tiesi että olen siellä muttei viitsinyt lähteä etsimään..
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Dako ei seinään kiinni jätettynä puolustanut itseään ollenkaan. Se seisoi hievahtamatta paikallaan, häntä vaan laskeutui alas. Oli sitten kyllä ihan ystävällinen tätä hyökkääjää kohtaan.
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Dako murisi ja haukkui hyökkääjälle hurjana. Se oli kyllä sitten aika epäileväinen, kun tämä tyyppi muuttuikin ystävälliseksi ja otti Dakon hihnan kanssa ja lähti kävelemään. Kyllä se kuitenkin mukisematta lähti mukaan. Dako tuotiin sitten hihnan perässä takaisin minulle ja vielä siinä se katsoi taaksepäin tuojaa vähän epäileväisesti, että mitäs tuo nyt seuraa perässä!
Taisteluhalu -1 pieni
Dako ei suostunut tietenkään leikkimään tuomarin kanssa. Minun kanssani se sentään vähän yritti, muttei kunnolla innostunut. Se oli kuitenkin arvattavissa. Ei ole ollenkaan Dakon tapaista alkaa leikkiä vierailla paikoilla ja etenkään vierailla leluilla. Nehän voivat olla likaisia...Kotona kyllä leikkii vetoleikkejä. Voisihan tätäkin tietenkin harjoitella :)
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kilisevää tynnyriä ei Dako säikähtänytkään yhtä paljoa kuin ylös noussutta haalaria. Se jopa meni melko äkkiä sitä nuuskimaan.
Kovuus -2 pehmeä
Dako ärähti ja säikähti ylös singahtanutta haalaria ja sitten kun mentiin uudestaan sitä kohti, se pisti nelitassujarrutuksen päälle. Tuli sitten kuitenkin heti kun pyysin ja käveli ihan reippaasti.
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Kaikenkaikkiaan testi meni kuten olisi voinut ennakkoon kuvitella. Sitä hiukan ihmettelin ettei Dako puolustanut itseään seinään kytkettynä. Olisin luullut, että se edes haukkuisi.
Tuomari sanoi lopuksi, että omistajalla on hyvä suhde koiran kanssa. Koira tulee mihin vaan omistajan perässä, mutta sitten kun jää yksin ei oikein tiedä mitä tehdä ja on sitten tekemättä mitään. Taisteluhalusta sanoi vielä, että sitä löytyy, mutta sitä pitäisi vähän harjoitella. Leikkiä vieraissa paikoissa ja vieraiden ihmisten kanssa. Ja ehkä kun lisää ikää tulee, voisi tulos olla muutenkin toinen. Vielä ohjeeksi tuli, että Dako tarvitsee nyt kahdenkeskeistä laatuaikaa omistajan kanssa. Varmaan viisainta varata siis minulle ja Dakolle vaikkapa parin viikon reissu thaimaahan ,vai mitä...? Laitan myöhemmin kuvia jos saan niitä jostakin ongittua...
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Kesäkuvia..
Yritin tänään kuljeksia pihalla kamera kädessä, mutta kuumuus teki tehtävänsä eikä koirat oikein halunneet olla kuvattavina. Päädyin siis ottamaan enimmäkseen kaikenlaisia muita kuvia :Dperjantai 2. heinäkuuta 2010
Hellettä..
Nyt on ollut muutama tosi lämmin päivä eikä loppua tunnu näkyvän. Koirat vaan makaa päivisin raatoina jossakin varjossa tai yrittävät ängetä sisälle vaikka ulkonakin saisi olla.
Tänäänkin oli ovi jäänyt sen verran raolleen, että Nemo sai nenänsä väliin ja sitten hiippaili tänne sisälle nukkumaan. :) Luulisi, että tossa terassilla tai jossakin talon nurkalla olisi viileämpää.
Vaikka kuumuutta on siis piisannut, on etenkin iltaisin koirilla virtaa. Toissailtana Nemo ja Rita intaantuivat riehumaan ja Nemo juoksi taloa ympäri pallo suussa niin lujaa, että nurmikko vaan pöllysi mutkassa ja sepelit talon edessä sen kun rapisivat tassujen alla. Rita tyytyi katsomaan sen touhuja yhdestä kohdasta ja sitten olikin aika vääntää ja painia. Hassuja.
Tänä aamuna vietiin Islan kanssa Dako tarhaan ja laskettiin isot hauvat pihalle. Siinä sitten jotakin tyttöjen sisähommia puuhasteltiin varmaan puoli tuntia ja välillä Nemo ulkona jotakin haukahteli. Huusin välillä sille jo komentojakin, että eipäs intoilla. Kurkattiin sitten ikkunasta Islan kanssa ja pihamaallahan juoksikin Dako. Se oli ihan villinä. Nemo taas tuttuun tapaansa jahtasi sitä (Dako tietenkin naama virneessä juoksi häntä suorana karkuun)ja oli ilmeisesti yrittänyt minulle sanoa, että Dako on lähtenyt tarhasta livohkaan. No, selvisihän se syykin sitten. Tarhan ovi oli auki! Oltiin kai Islan kanssa aamutuimaan laitettu se huonosti kiinni. No, onneksi ei Dakollekaan juolahtanut mieleen lähteä ison portin ali pellolle tai muualle kauemmas tutkailemaan paikkoja.
Täytyy tässä muilta ulkohommilta joskus sen verran saada aikaisiksi, että ottaisi hauveleista ulkona jotakin kivoja kesäkuvia..
Tänäänkin oli ovi jäänyt sen verran raolleen, että Nemo sai nenänsä väliin ja sitten hiippaili tänne sisälle nukkumaan. :) Luulisi, että tossa terassilla tai jossakin talon nurkalla olisi viileämpää.
Vaikka kuumuutta on siis piisannut, on etenkin iltaisin koirilla virtaa. Toissailtana Nemo ja Rita intaantuivat riehumaan ja Nemo juoksi taloa ympäri pallo suussa niin lujaa, että nurmikko vaan pöllysi mutkassa ja sepelit talon edessä sen kun rapisivat tassujen alla. Rita tyytyi katsomaan sen touhuja yhdestä kohdasta ja sitten olikin aika vääntää ja painia. Hassuja.
Tänä aamuna vietiin Islan kanssa Dako tarhaan ja laskettiin isot hauvat pihalle. Siinä sitten jotakin tyttöjen sisähommia puuhasteltiin varmaan puoli tuntia ja välillä Nemo ulkona jotakin haukahteli. Huusin välillä sille jo komentojakin, että eipäs intoilla. Kurkattiin sitten ikkunasta Islan kanssa ja pihamaallahan juoksikin Dako. Se oli ihan villinä. Nemo taas tuttuun tapaansa jahtasi sitä (Dako tietenkin naama virneessä juoksi häntä suorana karkuun)ja oli ilmeisesti yrittänyt minulle sanoa, että Dako on lähtenyt tarhasta livohkaan. No, selvisihän se syykin sitten. Tarhan ovi oli auki! Oltiin kai Islan kanssa aamutuimaan laitettu se huonosti kiinni. No, onneksi ei Dakollekaan juolahtanut mieleen lähteä ison portin ali pellolle tai muualle kauemmas tutkailemaan paikkoja.
Täytyy tässä muilta ulkohommilta joskus sen verran saada aikaisiksi, että ottaisi hauveleista ulkona jotakin kivoja kesäkuvia..
maanantai 31. toukokuuta 2010
Hot spottia ja muita vaivoja..
No se on taas kesäkausi alkanut. Ritalle ilmaantui ensimmäinen hot spot. Eipä olekaan vielä tuossa kohtaa takakoivessa muistaakseni ennen ollut. No nyt taas putsataan ja rasvataan ja putsataan ja rasvataan. Eiköhän se siitä. Taisi kosteilla keleillä olla taas vaikutusta asiaan. Ei tainnut ehtiä Ritan turkki kunnolla pohjaa myöten kuivumaan välillä. Ja kaiken lisäksi Ritalla on vielä karvanlähtökin kesken. Sen turkki paksuuntuu varmaan vuosi vuodelta. Ainakin siltä alkaa tuntua, kun sitä karvaa vaan jostain riittää.
Harmi, kun Rita tykkäisi niin kovasti uida, muttei sitä oikein voi laskea, kun niin herkästi tuo hot spot tulee sitten. Ehkä jos pidempi hellejakso tulee niin sitten päästetään vanhuskin vilvoittelemaan!
Dako puolestaan on taas syönyt allergialääkettä...
Nyt on lenkkeilykuviotkin vaihdettu niin, että Nemo ja Dako käyvät yhdessä ja nivelvaivainen vanhus Rita käy vähän lyhyemmällä eläkeläisten lenkillä.
Meillä on pihalla pöntössä talitintillä poikaset ja terassin poikki on jatkuvasti hirveä trafiikki. On ilmeisesti poikaset kovia syömään, kun jatkuvasti vanhemmat lentävät tuhatta ja sataa ruuanhakureissulle! Entäs sitten, kun ne poikasetkin alkavat lentoharjoituksia tekemään. Saa ilmeisesti kypärä päässä astua ulko-ovesta ulos ettei ole tipu päin pläsiä :)
Harmi, kun Rita tykkäisi niin kovasti uida, muttei sitä oikein voi laskea, kun niin herkästi tuo hot spot tulee sitten. Ehkä jos pidempi hellejakso tulee niin sitten päästetään vanhuskin vilvoittelemaan!
Dako puolestaan on taas syönyt allergialääkettä...
Nyt on lenkkeilykuviotkin vaihdettu niin, että Nemo ja Dako käyvät yhdessä ja nivelvaivainen vanhus Rita käy vähän lyhyemmällä eläkeläisten lenkillä.
Meillä on pihalla pöntössä talitintillä poikaset ja terassin poikki on jatkuvasti hirveä trafiikki. On ilmeisesti poikaset kovia syömään, kun jatkuvasti vanhemmat lentävät tuhatta ja sataa ruuanhakureissulle! Entäs sitten, kun ne poikasetkin alkavat lentoharjoituksia tekemään. Saa ilmeisesti kypärä päässä astua ulko-ovesta ulos ettei ole tipu päin pläsiä :)
torstai 20. toukokuuta 2010
FIIA *Minnilän Naomi 27.3.2002 - 20.5.2010
Tänään oli surullinen päivä.
Varasin eilen ajan täksi päiväksi Fiia-kisulle eläinlääkäriin, kun se oli oksennellut ja syönyt huonosti jo jonkin aikaa ja nyt se oli alkanut juomaan kamalasti ja pissaili ympäriinsä hirveitä lammikoita väritöntä ja hajutonta pissaa. Fiia ei ikinä ollut aiemmin pissannut muualle kuin omaan lootaansa. No, osattiin jo vähän arvella Fiian iän ja sukutaustan huomioon ottaen, että sillä voisi alkaa olla munuaiset loppu. Minulla oli jo eilen paha tunne koko hommasta.
Eläinlääkäri epäili ensin diabeetestä ja otti siitä verikokeet ja niistä selvisi, että munuaisista olikin kyse kuten itse arvelimme. Koska Fiia oli jo huonokuntoinen eikä enää ollenkaan oma itsensä, vaan kyyhötti lähinnä kaikenpäivää jossakin omissa oloissaan, tehtiin vaikea ratkaisu siirtää Fiia autuaammille metsästysmaille. Kamalaa katsoa, kun ennen niin seurallinen kissa vetäytyi ihan omiin oloihinsa eikä enää tullut iltaisin sohvalle viereen kehräämään tai lattialle Islan hoitotoimia katsomaan. Tuntuu, että viikossa se meni tosi huonoksi. Ensimmäisen kerran viime tortaina se pissasi pyykkikoriin. Se oli myös laihtunut ihan olemattomaksi ja painoi vaan kaksi kiloa! Sen elämää olisi ehkä pystytty vielä lääkehoidoilla ja pakkoruokinnalla sekä nesteytyksellä jonkin verran jatkamaan, mutta näimme parhaaksi tämän ratkaisun. Näitä ratkaisuja ei ikinä haluaisi joutua tekemään.
Näytin vielä kotiin tultuani Fiiaa kaikille koirille. Ne näyttivät selvästi tajunneen, että Fiia on nyt poissa. Nemo kävi nuuhkaisemassa sitä ja ei enää suostunut tulemaan uudelleen vaikka pyysin. Sillä oli outo katse. Rita haisteli tosi tarkkaan ja tökki kuonolla sen naamaa. Dakolle taas tuli aivan kuin surullinen ilme kun se haistoi Fiian ruumista. Dako ja Fiia olivat hyviä kavereita ja Dako putsasi melkein joka päivä Fiian silmät ja korvat iltaisin!
Pistettiin Fiia pieneen pahvilaatikkoon, heinien päälle kukkien kanssa ja haudattiin meidän pellon laitaan, kuusien juureen. Ja kyllä meitä itketti. Ei varmasti toista samanlaista kissaa ikinä tule. Sen kanssa ei tarvinnut pelätä ikinä, että raapisi ketään tai tekisi Islalle pahaa.
Nyt tuntuu oudolta kun ei olekaan ketään pyytämässä purkkiruokaa tai istumassa ikkunalaudalla.
Taitaa kuitenkin olla niin ettei meille uutta kissaa ole vähään aikaan tulossa.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
maanantai 10. toukokuuta 2010
10.5. NEMO 4-V. !!
Nemolla on tänään 4-vuotis synttärit! Yritin yhtenä iltana ottaa siitä synttärikuvia, mutta kuten kuvista näkyy, Nemon nukkumaanmenoaika oli jo mennyt, eikä sitä huvittanut poseerata :D
Terveiset ja onnittelut kaikille Nemon sisaruksille ja sisarpuoliskoille sekä kevätterveiset Nemon kasvattajalle Hannalle..
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Pihahommia..
No nyt on taas se pihan raaputtelukausi alkanut. Seuraavat puoli vuotta sitten vaan kykitään kaikki päivät jossakin puskassa, nypitään rikkaruohoja ja siirrellään kasveja TAAS toiseen paikkaan. Hommat ei loput edes tekemällä..
Sitten, jos ykdeksältä illalla joskus on aiempina vuosina sisälle meinannut lähteä, on naapurista kuulunut kommenttia että mihin sitä ollaan matkalla - heillä vasta iltavuoro alkaa..
Ja miten se aina onkin niin, että joka kesäksi on joku pienempi tai isompi projekti tiedossa. Tai pahimmassa tapauksessa useampikin. Yhtenä iltana just viime kesää mietittiin isännän kanssa. Se oli aika painajaismainen näin jälkikäteen ajateltuna. Alkukesällä saatiin saunaremontti tehtyä. Sitten purettiin kahteen mieheen talo hirttä myöten auki. Maalattiin ikkunat ja räystäänaluset, purettiin vanha terassi osittain ja tehtiin uutta tilalle ja maalattiin sekin. Sen lisäksi normi työt, pihatyöt ja elukoiden hoito (ja ties mitä maalaushommia, polttopuiden tekoa ym. mitä ei edes enää onneksi muista). Ite olin vielä kaikenkukkuraks melko tuhdissa tilassa. Edellisenä viikonloppuna asennettiin terassille uusi peltikatto ja seuraavalla viikolla tyttö synty. Huh-huh.. Maanantaina kävin vielä koirien kanssa kunnon lenkillä ja tiistaina illalla kärräsin remppamiesten jätteitä kottareilla pihalta ja välillä kyykin supistus-tuskissani ja siitä sitten keskiviikkoaamuna sairaalaan :)
Ehkä tänä kesänä otetaan vähän rennommin ja onneksi tuo Isla on meitä täällä toppuuttamassa. Ei yksinkertasesti saa mitään tehtyäkään muuta kuin neidin päikkäriaikaan :D
Lisänä on tietenkin ystävämme Rita. Vaikka se onkin mitä ihanin koira, joskus tekisi mieli vaan viedä se mummille ja vaikka jättää sinne koko kesäksi niiden riesaksi. Noh, jos otat haravan, koira kulkee perässä ja inisee. Jos lapiolla mätät, koira seuraa kuin hai laivaa ja pahimmassa tapauksessa yrittää välillä näykkiä lapiota. Jos leikkaat ruohoa, koira roikkuu aina välillä ruohonleikkurin renkaassa. Kun siivoat kukkapenkkiä, koira kävelee eessuntaassun siitä yli ja jos satut heittämään jotakin, esim. multaa, on koira suu auki nakkailemassa sitä suuhunsa. Moottorisahan käyttöä ei voi edes harkita sen läsnäollessa. Koiralta lähtee henki siinä touhussa..ja niin edelleen.. Kaikki kesän arkipäivän askareet ovat siis huomattavasti mielenkiintoisempia Ritan kanssa. Ja tässä tapauksessa edes ikä ei tunnu auttavan. Muita koiria ei voisi tippaakaan kiinnostaa puutarhatouhut. Nemo kulkee korkeintaan perässä sen verran, että pysyy näköetäisyydellä ja hankkii itselleen jonkun mukavan nukkumapaikan. Dako taas tutkailee pihaa ihan omasta näkökulmastaan. Se jahtailee kaikkia mahdollisia pikkuötököitä ja lentäviä lehtiä ja kulkee siinä toivossa, että saisi pyydystettyä vaikka hiirulaisen. :) Tänään meinasi jo sisiliskonkin napata lenkillä...
Sellaista täällä. Mutta kaikenkaikkiaan. On se kivaa, kun kesä tulee. Laajenee vähän nuo reititkin mistä koirien ja vaunujen/rattaiden kanssa pääsee kulkemaan.
Ja tietenkin parasta on että tänä kesänä saan olla KOTONA! Ja sit ei kun hommiin!
Laittelen kuvia, kun selllaisten ottamiseen liikenee aikaa..
Sitten, jos ykdeksältä illalla joskus on aiempina vuosina sisälle meinannut lähteä, on naapurista kuulunut kommenttia että mihin sitä ollaan matkalla - heillä vasta iltavuoro alkaa..
Ja miten se aina onkin niin, että joka kesäksi on joku pienempi tai isompi projekti tiedossa. Tai pahimmassa tapauksessa useampikin. Yhtenä iltana just viime kesää mietittiin isännän kanssa. Se oli aika painajaismainen näin jälkikäteen ajateltuna. Alkukesällä saatiin saunaremontti tehtyä. Sitten purettiin kahteen mieheen talo hirttä myöten auki. Maalattiin ikkunat ja räystäänaluset, purettiin vanha terassi osittain ja tehtiin uutta tilalle ja maalattiin sekin. Sen lisäksi normi työt, pihatyöt ja elukoiden hoito (ja ties mitä maalaushommia, polttopuiden tekoa ym. mitä ei edes enää onneksi muista). Ite olin vielä kaikenkukkuraks melko tuhdissa tilassa. Edellisenä viikonloppuna asennettiin terassille uusi peltikatto ja seuraavalla viikolla tyttö synty. Huh-huh.. Maanantaina kävin vielä koirien kanssa kunnon lenkillä ja tiistaina illalla kärräsin remppamiesten jätteitä kottareilla pihalta ja välillä kyykin supistus-tuskissani ja siitä sitten keskiviikkoaamuna sairaalaan :)
Ehkä tänä kesänä otetaan vähän rennommin ja onneksi tuo Isla on meitä täällä toppuuttamassa. Ei yksinkertasesti saa mitään tehtyäkään muuta kuin neidin päikkäriaikaan :D
Lisänä on tietenkin ystävämme Rita. Vaikka se onkin mitä ihanin koira, joskus tekisi mieli vaan viedä se mummille ja vaikka jättää sinne koko kesäksi niiden riesaksi. Noh, jos otat haravan, koira kulkee perässä ja inisee. Jos lapiolla mätät, koira seuraa kuin hai laivaa ja pahimmassa tapauksessa yrittää välillä näykkiä lapiota. Jos leikkaat ruohoa, koira roikkuu aina välillä ruohonleikkurin renkaassa. Kun siivoat kukkapenkkiä, koira kävelee eessuntaassun siitä yli ja jos satut heittämään jotakin, esim. multaa, on koira suu auki nakkailemassa sitä suuhunsa. Moottorisahan käyttöä ei voi edes harkita sen läsnäollessa. Koiralta lähtee henki siinä touhussa..ja niin edelleen.. Kaikki kesän arkipäivän askareet ovat siis huomattavasti mielenkiintoisempia Ritan kanssa. Ja tässä tapauksessa edes ikä ei tunnu auttavan. Muita koiria ei voisi tippaakaan kiinnostaa puutarhatouhut. Nemo kulkee korkeintaan perässä sen verran, että pysyy näköetäisyydellä ja hankkii itselleen jonkun mukavan nukkumapaikan. Dako taas tutkailee pihaa ihan omasta näkökulmastaan. Se jahtailee kaikkia mahdollisia pikkuötököitä ja lentäviä lehtiä ja kulkee siinä toivossa, että saisi pyydystettyä vaikka hiirulaisen. :) Tänään meinasi jo sisiliskonkin napata lenkillä...
Sellaista täällä. Mutta kaikenkaikkiaan. On se kivaa, kun kesä tulee. Laajenee vähän nuo reititkin mistä koirien ja vaunujen/rattaiden kanssa pääsee kulkemaan.
Ja tietenkin parasta on että tänä kesänä saan olla KOTONA! Ja sit ei kun hommiin!
Laittelen kuvia, kun selllaisten ottamiseen liikenee aikaa..
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Kevättä ilmassa..
Pääsiäisenä käytiin pitkästä aikaa ihan turisteina katselemassa Lappeenrannan koiranäyttelyssä. Mukana oli myös mummi sekä Nella-kummityttö ja Isla. Amerikan akitat siinä katseltiin ja vähän muutenkin koiria. Isla tyytyväisenä rattaista seuraili menoa eikä sitä tuntunut yhtään pelottavan koirien haukunta ja muu mekkala. Siitä se lähtee tytön koiraharrastus :D
No, kevät on tullut ja tuossa välillä oli tiet aika kurjassa kunnossa. Asfalttitien reunassa tuntui välillä menevän puro ja sekös tuotti ongelmia pikku-Dakolle. Se kun ei oikein voi vedessä kävellä. Kaikki kuralammikotkin pitää kiertää ja jos isompi lätäkkö sattuu eteen, niin sitten vasta ongelmissa ollaan. Rita sitä vastoin on onnellinen. Se lätsyttelee lammikoissa kuin pieni lapsi ja on jo ehtinytkin kahlailla kaikki ojat läpi missä vähänkin on sulamisvesiä ollut. Nemo ei ole vielä tassujaan ojissa kastellut, mutta kyllä senkin piti tänään jostain ojasta jo saada vettä kesken lenkin lipittää. Yhtenä lämpimänä päivänä Nemo oli niin läkähtynyt lenkin jälkeen, että sen piti käydä pihalla mahalleen yhteen lammikkoon makaamaan - kiva! Nyt on jo tietkin kuivaneet ja kyllä aika sinnikkäästi ollaan kurjemmillakin keleillä lenkit tehty. Kumisaappaat vaan jalkaan ja menoksi. Välillä on ollut niin lämpimiä päiviä, että on saanut koirien vaihdon yhteydessä jättää osan vaatteista kotiin ja tuntuu tuota rusketustakin jo naamaan tarttuneen.
Viime viikolla nähtiin ekat töyhtöhyypät ja sitä edellisellä viikolla lokkeja. Tänään sitten olikin jo pellolla töyhtöhyyppiä enemmänkin..
Sen lisäksi yksi varma kevään merkki on jo pistetty merkille. Nimittäin viikonloppuna kaksi motskaria ajeli tuossa tiellä :)
No, kevät on tullut ja tuossa välillä oli tiet aika kurjassa kunnossa. Asfalttitien reunassa tuntui välillä menevän puro ja sekös tuotti ongelmia pikku-Dakolle. Se kun ei oikein voi vedessä kävellä. Kaikki kuralammikotkin pitää kiertää ja jos isompi lätäkkö sattuu eteen, niin sitten vasta ongelmissa ollaan. Rita sitä vastoin on onnellinen. Se lätsyttelee lammikoissa kuin pieni lapsi ja on jo ehtinytkin kahlailla kaikki ojat läpi missä vähänkin on sulamisvesiä ollut. Nemo ei ole vielä tassujaan ojissa kastellut, mutta kyllä senkin piti tänään jostain ojasta jo saada vettä kesken lenkin lipittää. Yhtenä lämpimänä päivänä Nemo oli niin läkähtynyt lenkin jälkeen, että sen piti käydä pihalla mahalleen yhteen lammikkoon makaamaan - kiva! Nyt on jo tietkin kuivaneet ja kyllä aika sinnikkäästi ollaan kurjemmillakin keleillä lenkit tehty. Kumisaappaat vaan jalkaan ja menoksi. Välillä on ollut niin lämpimiä päiviä, että on saanut koirien vaihdon yhteydessä jättää osan vaatteista kotiin ja tuntuu tuota rusketustakin jo naamaan tarttuneen.
Viime viikolla nähtiin ekat töyhtöhyypät ja sitä edellisellä viikolla lokkeja. Tänään sitten olikin jo pellolla töyhtöhyyppiä enemmänkin..
Sen lisäksi yksi varma kevään merkki on jo pistetty merkille. Nimittäin viikonloppuna kaksi motskaria ajeli tuossa tiellä :)
torstai 11. maaliskuuta 2010
Rita 7-v 12.3.2010!!
Oi isoäiti, miksi sinulla on noin suuret korvat?
-Jotta voisin kuulla sinut paremmin..
Oi isoäiti, miksi sinulla on noin suuret silmät?
-Jotta voisin nähdä sinut paremmin..
Vai miten se nyt menikään..
Rita on jo vanha mummeli, täyttää huomenna 7v!!!
tiistai 9. maaliskuuta 2010
aurinkoisia kuvia ja kakkua
Tänään oli kerrassaan mahtava keli. Tein oikein kunnon lenkit koirien kanssa. (kuten kyllä eilenkin, ja toissapäivänä,hih..) Ensin menin Nemon ja vaunujen kanssa. Sitten kävin kotona vaihtamassa koirat ja Ritan&Dakon kanssa käytiin toinen lenkki. Aikaa meni melkein kaksi tuntia reippaasti kävellen. Isla nukkui vielä hetken vaunuissa niin otin muutamia kuvia pihalla.
No, se siitä liikunnan hyödystä..on himottanut jo monta päivää tehdä täytekakkua. Nyt sitten tein. Naistenpäivän kunniaksi. Joka oli eilen. Hyvät selitykset..
No homma meni niin, että olin ensin isännälle vihjaillut, että voisi vaikka täytekakkua käydä hakemassa naistenpäivänä, siis HÄN. No sitten kuitenkin sanoin että älä hae - on tässä herkuteltu ihan tarpeeksi ja tehdään joku päivä ite niin tulee hyvää. Sitten tietysti odotin vesi kielellä kakkua, kyllähän se kuitenkin hakee kiellosta huolimatta. No ei hakenut ja paljastui että isäntä oli odottanut eilen vesi kielellä, että MINÄ olen tehnyt kakkua kun kerran lupasin. Äh, olihan se sitten tehtävä. Äsken meni napaan jo toinen pala, tulipas iso kakku. Tein yhden uunipellillisen pohjaa ja jaoin sen kolmeen osaan.
Mummi ja pappa jo tietysti starttailevat raviansa, kun lukevat, että meillä on kakkua. Ovet lukkoon, verhot kii ja valot pois. Ja äkkiä kakku omaan napaan. :D
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Kuulumisia
Käytiin torstaista lauantaihin Helsingissä hiihtolomaa viettämässä ja kyläilemässä. Rita oli sen aikaa hoidossa mummilassa. Täytyy sanoa, että kehnosti oli siellä päässä jalkakäytävät saatu putsattua. Oli vähän hankaluuksia päästä vaunujen ja koirien kanssa kävelylle. Paremmin täällä maaseudulla tuntuu toimivan ainakin jotkin asiat!
Tässä muutama kuva Dakosta. Isäntä oli ilmeisesti räpsinyt, kun oli miljoona kuvaa ilmestynyt kameraan :D Dako on sellainen linssilude, että siitä on kiva ottaa kuvia, kun osaa oikein poseerata.
Oli alunperin tarkoituksena ilmoittaa Nemo Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyyn, mutta kun Nemo taas tänä vuonna päätti tehdä karvanlähdön vähän perusteellisemmin, niin jää nyt näyttelyyn menemättä. Ei kerkeä kunnon turkkia kasvattaa. Mennään sitten Islan kanssa turisteina amerikanakitat ja shibat ainakin katsastamaan, jolleivat ihan päällekkäin satu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)