sunnuntai 27. syyskuuta 2009

syyskuu









Käytiin viikonloppuna mökillä pyörähtämässä. Koirat oli innoissaan ja isot kävi vielä kahlailemassakin, ei sentään ihan uimaan enää menneet. Dako nyt ei tietenkään edes varpaitaan kastellut. Rita varmaan ois mennytkin uimaan, jos ois kepin heittänyt(se nyt menee mihin vaan jos kepin heittää). Sille ilmaantui perjantaina tän kesän eka hotspot selkään, niin ei viittinyt sitä tahallaan kastella. Tää kesä on onneksi tosiaan selvitty ilman hotspotteja tähän mennessä. Ritalla on ollut siis joka kesä ja yleensä aina vaan pahempana vuosi vuodelta toi hotspot ongelma, saa nähdä miten tästä eteenpäin. Onneksi on sekä koira että omistaja tottuneet niihin, niin löytyy yleensä jo kotonta hyväksi havaitut puhdistusaineet ja rasvat, saa sitten niillä ihon taas kuntoon. Punkkeja on koirista poistettu koko kesänä varmaan kolme, kaksi Ritan kuonosta ja yksi Nemolta, Dako on selvinnyt kokonaan ilman. Sillä ei itseasiassa ole ollut IKINÄ punkkia, tosin eipä vasta kun edellinen ja tämä kesä takana.
(MUOKATTU 30.9. odotan kauhulla sitä päivää kun Dakolle ensimmäinen punkki ilmaantuu. Voin kuvitella sen poisto-operaation. Se alkaa suunnilleen niin, että Dako kaapataan kiinni, se tajuaa, että nyt aiotaan tehdä jotain toimenpiteitä :) ja menee muutama minuutti, kun se yrittää pyristellä karkuun kuin joku pahempikin villieläin..sitten se lopulta rauhottuu, kun tajuaa että tää homma nyt vaan tehdään ja punkinpoisto onnistuu. Lisää haastavuutta hommaan tuo tietysti paikka, johon punkki on päättänyt kiinnittäytyä... onko se maha vai kuono vai millin päässä silmäkulmasta..apua...onneksi kesä on lopuillaan)
En ole koirilla mitään punkkipantoja viitsinyt pidellä kun ei ole meillä yleensäkään kesäisin mitään hurjaa punkkiongelmaa ollut.
Dako on ollut surkeana kun ei enää metsästä meinaa marjoja löytyä. Tai siis onhan puolukoita, mutta ne on tähän mennessä ainoita marjoja/ainoa ruoka-aine mitä se pikkuotus ei ole suostunut syömään. Kaikki muu menee hedelmistä vihanneksiin mm. sitruuna, mustikat, banaanit, mansikat, marja-aronian marjat, omenat...listaa voisi jatkaa loputtomiin :) ja vaikka kaikki mahdollinen menee ns "itsepoimittuina" suoraan puskasta, niin ei se ole onneksi keksinyt kuitenkaan sieniä metsästä syödä..se voisi käydä jo vaaralliseksi.
Koirilla on ollut pari ikävää viikkoa takana, kun ovat joutuneet olemaan tarhassa jumituksessa päivisin enemmän kuin yleensä. Meillä on talon ulkovuoriremontti käynnissä ja pari raksamiestä hyörii tuossa pihalla päivät, niin ei oikein koirat voi olla irrallaan. Etenkin Nemoa ärsyttää se, jos se tietää että täällä on oma porukka kotona eikä saa pihalla olla irti. Välillä kuuluu sellaisia yksittäisiä haukahduksia joiden äänensävystä voi päätellä pientä turhautumista ja jos katsoo ikkunasta tarhalle päin niin se yleensä seisoo vesikupille tehdyn telineen päällä etutassuillaan :) Sitten, jos se näkee että oma porukka lähtee johonkin autolla, ei ole mitään ongelmaa ja tarhassa voi olla ihan rauhallisin mielin.
Sellaisia syyskuulumisia tällä erää, saas nähdä ehtiikö taas kuulumisia kirjoitella ennen kuin lunta on maassa..
Itsellä on tuossa parin viikon päästä laskettu aika käsillä, joten perheenlisäystä täällä jo kovasti odotellaan syntyväksi. Toivotaan ettei menisi kovin paljon yli lasketun ajan.
Onneksi on vointi ollut koko ajan hyvä ja on pystynyt koirien kanssa normaaliin tapaan lenkkeilemään.
(MUOKATTU 30.9 olenkin unohtanut kertoa, että meitä on koirien kanssa tänä kesänä lenkeillä viihdyttänyt jo kaksi kertaa näätä. Sepä onkin hauskaa kun näätä juoksee muutaman metrin päästä tien yli ja koirat näkee sen. Omistajalla on ainakin hauskaa kun on kolme koiraa mukana ja ne kaikki päättävät että tuon perään olisi mukava lähteä :) on pariin otteeseen puhuttelua pidetty tuolla tien varressa koirille..lisää haastavuutta hommaan on tuonut tuo ylimääräinen matkustaja tuolla omassa mahassa. No ei se mitään, hyvin on selvitty kohtaamisista ja jatkettu matkaa. Näin tuon samaisen elukan jo aikaisemmin yhden kerran autolla ajaessa ja säikähdin silloin myös ihan riittävästi, kun meinasi jäädä alle. Tänä aamuna se oli kai hyvällä tuulella, oikein loikki iloisesti tien yli ja näytti leikkisältä, taitaapi asustella täällä meidän kulmilla kun on jo noin monta kertaa törmätty. Ainakin vahvasti epäilisin sitä näädäksi, joku kai kissan kokoinenhan tuo on, pitkulainen kuin mikä ja tummanruskea turkki ja nätti valkoinen kauluri. Huvittavan näköinen elukka. )
MUOKATTU 5.10. Dakolla alkoi juoksu 4.10. Saas nähdä kuinka monta viikkoa sitä tällä kertaa kestää. Eka juoksu oli hiukan poikkeuksellinen, sitä kesti melkein kuusi viikkoa...
Edellisestä juoksusta on ehtinyt vierähtää jo vuosi ja kaksi kuukautta, neidillä oli siis ensimmäinen juoksu melko nuorena, noin puolen vuoden iässä.
Mukava, kun just sai raahattua kesän matottomuuden jälkeen taas matot aitasta sisälle, niin nyt ne sai sitten rullata juoksun ajaksi taas pois :)