Nemo

 

Pari kesäkuvaa Nemosta...
Herra oli viime viikonloppuna elämänsä ensimmäistä kertaa hoidossa vieraassa paikassa kun olimme kolme päivää Helsingissä viettämässä Sara-koiran palvelusväen häitä...
Hienosti oli Nemon kanssa kaikki mennyt vaikka vähän jännitinkin etukäteen mitä tuleman pitää. Viimeisiksi ohjeiksi jätin että ei se ole vihainen, mutta ei mikään kultainen noutajakaan... :)
No, kehuivat sitten kun kävin sunnuntai-iltana sitä kotiin hakemassa että oli Nemo ollut oikein herrasmies ja kuulemma kiva kun hihnassakin kulkee niin hienosti..
Voi siis jatkossakin tarpeen vaatiessa luottaa samaan hoitopaikkaan. Rita oli mummin luona hoidossa torstaista sunnuntaihin ja Dako kätevän kokonsa vuoksi saatiin mahdutettua mukaan..
Tällaista täällä... 

kaikenlaista...

Onpas taas blogin päivitykset jääneet vähille, mielessä on ollut monesti jo toukokuusta saakka kun oli Nemonkin 6-v synttärit mutta enpä ole vaan saanut aikaisiksi!
Nemo siis täytti toukokuussa 6-v. Alkaa herralla ikää jo olemaan, kohta päästään veteraaniluokkaan... mutaman harmaan karvankin olen ollut näkevinäni sen kuonossa :)

Kevät hurahti perinteisesti pihaa laitellessa, pikkuhommia kuten laatoituksia ja kukkien siirtoa paikasta toiseen on taas riittänyt. Joku onkin sanonut että helpoin olisi vaan säilyttää ne kasvit kottikärryssä ja siirtää sitten sitä kärryä paikasta toiseen, totta!! :)
No, onpahan sitä aikaa ollut, kun jäin tuossa toukokuun puolivälissä äitiyslomalle. Kuukauden päivät kerkesi puuhastella kaikkea tuon isomman neidin ja koirien kera, kunnes tämä uusi tulokas päätti syntyä 15.6. Perhe kasvoi toisella tytöllä, Islasta tuli isosisko.
Nyt sitten on totuteltu taas vauva-arkeen. Koirien kanssa lenkille lähtökin on oma operaationsa, kunnon karavaani kulkee tuolla tiellä kun on vauvan kärryt ja Islan kärryt ja mikä koira milloinkin mukana ;) onneksi tuo isäntä on suhteellisen suostuvainen yhteistyöhön ja lähtee mukaankin. Islalta täytyy salaa karata, jos yksin haluaisi joskus koirien kanssa johonkin päästä, se on innokas lenkkeilijä!

Eilen tavoitin ensimmäisen punkin Dakon turkista, sain onneksi napattua ennen kuin kerkesi tarttua kiinni. Se oli tosiaan kesän ensimmäinen näköhavainto punkista, onneksi.
Äsken kuunneltiin kun sohvan takaa kuului kuorsausta. Dakohan se siellä... kokeiltiin sitten miten syvässä unessa se taas esittää olevansa. Tunnetusti Dako on erittäin perso herkuille, sipsit ja pähkinät etenkin...no, Pasi käveli keittiöön ja kun sipsipussin ensimmäinen rapsahdus kuului, loppui koiran kuorsaus kuin seinään ja se pomppasi pedistä sohvapöydän viereen asemiin alta aikayksikön :) varsinaista koiranunta siis taisi olla...hupsu koira!

Rita jaksaa porskuttaa entiseen malliin. Koivet on välillä kipeämmät, välillä se kulkee kuin rasvattu. Nemon kanssa sillä on lähiaikoina ollut enempi jonkinlaista eripuraa ilmassa, tiedä sitten mikä niitäkin vaivaa. Varmaan Ritan vanhuus, se ei enää jaksa Nemon riehumisia...

Kuvia olisi tarkoitus saada laiteltua, katsotaan meneekö siihen montakin kuukautta..

dakon talvikuvia

muutama otos Dakosta tutkailemassa, kuten Islalla on tapana ilmaista Dakon retket pellolla ja pusikoissa...

synttärisankareita ja muuta

Ensin täytyy muistaa manita että Dako täytti 4 vuotta 16.2. ja Ritalla 9-v synttärit 12.3.
Näin ne koiruudet vanhenee..

Dako on saanut massiivisen karvapudotusurakan melkein päätökseen, se onkin nyt täysin vailla pohjavillaa. Onneksi päivisin on jo ollut sen verran lämmintä että on voinut sitä ulkonakin taas pidellä enemmän.
Nemo puolestaan reagoi neljän päivän espoon mökkireissuun alottamalla jo siellä ollessa välittömästi oikeasta takakoivesta pienellä läntillä karvanvaihdon, joka onneksi pysähtyi kuin seinään kun päästiin takaisin kotiin ja ulkoelämään..siellä mökillä kyllä olikin niin tuhottoman kuuma että oli itselläkin tukalat oltavat!
Rita oli mökkireissun ajan mummilla täyshoidossa ja mukana olivat siis Dako ja Nemo jo perinteeksi muodostuneella kasiviikon lomalla. Siellä sitten tallustettiin lenkillä sara ja pico kultaisten noutajien kera nuuksion metsämaisemissa...

Nyt on kyllä mukava kun on ollut viikonlopusta saakka aurinkoista. Kiva kulkea tuolla peltoteillä ja moottorikelkkareiteillä koirien kanssa. Kohta alkaa jo rusketuskin varmaan tarttua :)
Pihalla on sitten Islan kanssa laskettu mäkeä pulkalla, stigalla, liukurilla ja pihatietä menty potkukelkalla. Taisihan tuo Pasi viikonloppuna laskea laudallakin navetan ajosiltaa pitkin toiselle lumikasalle ja mätkähteli sitten sieltä aina johonkin lumipenkkaan..onneksi ei saanut koipiaan poikki!

Puuhaa ei tästä keväästä taas tule puuttumaan. Lenkeillä on mukana kulkenut jo pidemmän aikaa tuolla omassa masussa pieni maha-asukas joka ulostautuu sieltä toivon mukaan juhannusviikolla. Alkaa siis kuukaudet käymään vähiin ja pötsi kasvaa siihen malliin että alkaa jo välillä painamaan. Taitaakin olla joku vauhtiveikko tulossa. Sellasta elämää tuntuu mahassa pitelevän ettei meinaa öisinkään saada välillä nukutuksi. Myöskin Ritan muutaman kuukauden poissa ollut yöheräily lisää vettä vaatien on palannut ja siitäkös masuvauva aina intaantuu kun äiti pomppaa yöllä koiralle vettä laittamaan ja ulos pisulle päästämään niin sen jälkeen ei sitten tarvia loppuyönä nukkuakaan...
Se on näköjään tällasta että kun tuo isompi ihmisvauva on alkanut vihdoin nukkua yönsä heräämättä niin alkaa koiravanhuksen vaatimukset öisin kasvaa! Noh, kesä kun koittaa niin Rita saa kokea julman kohtalon ja alkaa taas nukkua yönsä terassin vahtina...sitä se varmaan kyllä itsekin jo odottaa!
Ja selvennyksenä vielä sekin että Ritalta on vastikään lääkärissä otettu verikoikeitakin eikä mitään ongelmaa tähän yöjuomiseen ole löytynyt..ehkä se on vaan vanhuudenhöperö...
Ja tosiaan, toukokuuksi olen toisen kaason kanssa puuhannut kovaa vauhtia polttareita tälle sara-koiran emännälle..vastoinkäymisiltä ei ole tässäkään vältytty..mutta se on ihan hyshys-juttu...sini voi vaikka käydä urkkimassa tätä blogia ;D

pääsiäisenä voisi suunnata lpr näyttelyyn turistina katselemaan shibatuksia

tammi-helmikuu...

talvi on saapunut...

Dako on kaivanut itselleen kolon aitan alle...

Lunta on vihdoin tullut pysyvästi ja koiratkin tuntuu tykkäävän kun voi tonkia lumen alta kaikkea kivaa. Dako on saanut noin viisi hiirtä kiinni muutaman viikon sisällä lenkillä käydessä. Ja pupun papanat on maistuneet myös :) Lisäksi Nemo ja Dako on löytäneet jonkun pikkuelukan talvikätköjä puskista ja syöneet ne pois! Mitä lie leivän muruja ja muuta näytti olevan.
Kettu kuljeksi koko kesän ja syksyn tuossa viereisillä pelloilla ja yhtenä aamuna katoin kun lunta oli satanut että meidän navetan vintille meni kyllä ihan varmana ketun tai sitten supikoiran jäljet. Ne tuli naapurin pihan suunnasta ja kun käytiin kävelyllä samoja jälkiä meni tuolla pelloilla. Dako ja Rita nuuski niitä jälkiä ihan hurjana. Saas nähä majaileeko tuolla vintillä siis kettu, toivottavasti ei!
Dako on harjoitellut takin päällä pitämistä kun se on nyt sitten päättänyt vaihtaa karvaa keskellä talvea ja masu on ihan paljaana. Ekalla kerralla se vähän murjotti kun takki oli päällä, se vaan meni ulkona terassille oven eteen makaamaan eikä liikunut mihinkään... Sitten taisi kuitenkin huomata että takki lämmittää ihan kivasti!