elossa...

Juu eli kyllä täällä henki edelleen pihisee, eipä ole vaan saanut aikaisiksi tehdä päivityksiä..
Aika on mennyt koirien kanssa oikeastaan ihan peruspuuhissa sekä tietty näiden ihmislapsien hoitamisessa :)
Rita jaksaa edelleen vaihtelevalla kunnolla. Nyt taas talven tullen on kipulääkettä saanut syötellä. Se on paha kun pää vetää mutta jalat ei. Se puuhailisi kyllä vaikka monta tuntia Islan kanssa ulkona, mäen laskussa ja muissa lumikökkäreiden pureskeluhommissa :) mutta illan tullen ei vanhuksella koipi enää nousekaan. Saas nähdä milloin koittaa Ritskin viimeinen talvi...voi voi..
No Nemo on voinut hyvin, ihmeen hyvin. Ei mitään ongelmaa. Se jaksaa aina yhtä innolla lähteä lenkille ja ihmetyttää vierailijoita ulkomuodollaan. Viimeksi tänään nuohooja sitä ihasteli :) ja onhan se komea koira!
Dakoa on vaivannut taas kertaalleen valeraskaus oireet. Yhtenä yönä herättiin outoon kolinaan ja ensin säikähdin että mikähän rotta se nyt on tunkenut itsensä sisälle. Herätin sitten isännän ja kysyin mikä ääni tuo on (hän kun nukkui sillä puolen sänkyä mistä ääni kuului).. no Pasi sinä sitten vaan tyynen rauhallisesti unen pöpperöissään tokaisi että "Dako tekee pesää" ja jatkoi uniaan. Siis aivan kuin se olisi ihan normaalia että Dako tekee pesää?! No pesäähän se teki meidän vaatekaappiin, oli pengottu tavarat ulos ja sitä rataa.. Seuraavana päivänä sitten tutkailin asiaa ja sain murhaavia katseita Dakolta kun yritin yhtä villasukkakoria lähestyä :) ilmeisesti oli pörröiset pennut sitten koriin syntyneet. Maitoa myös tuntuvat tarvitsevan kun näyttää sitäkin tulevan..
No, olenpahan taas alkanut miettiä toden teolla Dakon leikkuuttamista. Ei sillä ole kuin kerran vuodessa juoksu mutta ei tuo hauskaa ole. Koiraparka on ihan sekasin. Sitten kun Dako myös ajoitain kärsii noista kutinaongelmista niin tuo hormoonien heittely taas aiheutti massiivisen karvanlähdön ja kutinan..

Mutta tällaista, olen kyllä monesti ulkona muistanut että kamera pitäisi olla mukana, jotta voisi kuviakin joskus ottaa. Jospa saisin aikaisiksi joku päivä kun saatiin uusi kamerakin..
Tulisi vaikka aurinkoinen päivä...

Japanilaisten rotujen ystävänä bongasin uuden yhdistyksenkin, linkki löytyy blogin reunasta..

Nyt jännityksellä odotellaan syntyykö jouluisten treffien seurauksena pieniä shibavauvoja länsirannikolle :D

Täytyi vielä käydä lisäämässä että Islan pikkusiskosta kastettiin kesällä Aava Seela Kristiina.
Isla 3v onkin jo innokas koirien hoitaja. Se osaa mm annostella Dakolle kaapista murot kuppiin, harjata sen ja hakea palkkioksi kaapista herkkuja :)

Nemo

 

Pari kesäkuvaa Nemosta...
Herra oli viime viikonloppuna elämänsä ensimmäistä kertaa hoidossa vieraassa paikassa kun olimme kolme päivää Helsingissä viettämässä Sara-koiran palvelusväen häitä...
Hienosti oli Nemon kanssa kaikki mennyt vaikka vähän jännitinkin etukäteen mitä tuleman pitää. Viimeisiksi ohjeiksi jätin että ei se ole vihainen, mutta ei mikään kultainen noutajakaan... :)
No, kehuivat sitten kun kävin sunnuntai-iltana sitä kotiin hakemassa että oli Nemo ollut oikein herrasmies ja kuulemma kiva kun hihnassakin kulkee niin hienosti..
Voi siis jatkossakin tarpeen vaatiessa luottaa samaan hoitopaikkaan. Rita oli mummin luona hoidossa torstaista sunnuntaihin ja Dako kätevän kokonsa vuoksi saatiin mahdutettua mukaan..
Tällaista täällä... 

kaikenlaista...

Onpas taas blogin päivitykset jääneet vähille, mielessä on ollut monesti jo toukokuusta saakka kun oli Nemonkin 6-v synttärit mutta enpä ole vaan saanut aikaisiksi!
Nemo siis täytti toukokuussa 6-v. Alkaa herralla ikää jo olemaan, kohta päästään veteraaniluokkaan... mutaman harmaan karvankin olen ollut näkevinäni sen kuonossa :)

Kevät hurahti perinteisesti pihaa laitellessa, pikkuhommia kuten laatoituksia ja kukkien siirtoa paikasta toiseen on taas riittänyt. Joku onkin sanonut että helpoin olisi vaan säilyttää ne kasvit kottikärryssä ja siirtää sitten sitä kärryä paikasta toiseen, totta!! :)
No, onpahan sitä aikaa ollut, kun jäin tuossa toukokuun puolivälissä äitiyslomalle. Kuukauden päivät kerkesi puuhastella kaikkea tuon isomman neidin ja koirien kera, kunnes tämä uusi tulokas päätti syntyä 15.6. Perhe kasvoi toisella tytöllä, Islasta tuli isosisko.
Nyt sitten on totuteltu taas vauva-arkeen. Koirien kanssa lenkille lähtökin on oma operaationsa, kunnon karavaani kulkee tuolla tiellä kun on vauvan kärryt ja Islan kärryt ja mikä koira milloinkin mukana ;) onneksi tuo isäntä on suhteellisen suostuvainen yhteistyöhön ja lähtee mukaankin. Islalta täytyy salaa karata, jos yksin haluaisi joskus koirien kanssa johonkin päästä, se on innokas lenkkeilijä!

Eilen tavoitin ensimmäisen punkin Dakon turkista, sain onneksi napattua ennen kuin kerkesi tarttua kiinni. Se oli tosiaan kesän ensimmäinen näköhavainto punkista, onneksi.
Äsken kuunneltiin kun sohvan takaa kuului kuorsausta. Dakohan se siellä... kokeiltiin sitten miten syvässä unessa se taas esittää olevansa. Tunnetusti Dako on erittäin perso herkuille, sipsit ja pähkinät etenkin...no, Pasi käveli keittiöön ja kun sipsipussin ensimmäinen rapsahdus kuului, loppui koiran kuorsaus kuin seinään ja se pomppasi pedistä sohvapöydän viereen asemiin alta aikayksikön :) varsinaista koiranunta siis taisi olla...hupsu koira!

Rita jaksaa porskuttaa entiseen malliin. Koivet on välillä kipeämmät, välillä se kulkee kuin rasvattu. Nemon kanssa sillä on lähiaikoina ollut enempi jonkinlaista eripuraa ilmassa, tiedä sitten mikä niitäkin vaivaa. Varmaan Ritan vanhuus, se ei enää jaksa Nemon riehumisia...

Kuvia olisi tarkoitus saada laiteltua, katsotaan meneekö siihen montakin kuukautta..

dakon talvikuvia

muutama otos Dakosta tutkailemassa, kuten Islalla on tapana ilmaista Dakon retket pellolla ja pusikoissa...

synttärisankareita ja muuta

Ensin täytyy muistaa manita että Dako täytti 4 vuotta 16.2. ja Ritalla 9-v synttärit 12.3.
Näin ne koiruudet vanhenee..

Dako on saanut massiivisen karvapudotusurakan melkein päätökseen, se onkin nyt täysin vailla pohjavillaa. Onneksi päivisin on jo ollut sen verran lämmintä että on voinut sitä ulkonakin taas pidellä enemmän.
Nemo puolestaan reagoi neljän päivän espoon mökkireissuun alottamalla jo siellä ollessa välittömästi oikeasta takakoivesta pienellä läntillä karvanvaihdon, joka onneksi pysähtyi kuin seinään kun päästiin takaisin kotiin ja ulkoelämään..siellä mökillä kyllä olikin niin tuhottoman kuuma että oli itselläkin tukalat oltavat!
Rita oli mökkireissun ajan mummilla täyshoidossa ja mukana olivat siis Dako ja Nemo jo perinteeksi muodostuneella kasiviikon lomalla. Siellä sitten tallustettiin lenkillä sara ja pico kultaisten noutajien kera nuuksion metsämaisemissa...

Nyt on kyllä mukava kun on ollut viikonlopusta saakka aurinkoista. Kiva kulkea tuolla peltoteillä ja moottorikelkkareiteillä koirien kanssa. Kohta alkaa jo rusketuskin varmaan tarttua :)
Pihalla on sitten Islan kanssa laskettu mäkeä pulkalla, stigalla, liukurilla ja pihatietä menty potkukelkalla. Taisihan tuo Pasi viikonloppuna laskea laudallakin navetan ajosiltaa pitkin toiselle lumikasalle ja mätkähteli sitten sieltä aina johonkin lumipenkkaan..onneksi ei saanut koipiaan poikki!

Puuhaa ei tästä keväästä taas tule puuttumaan. Lenkeillä on mukana kulkenut jo pidemmän aikaa tuolla omassa masussa pieni maha-asukas joka ulostautuu sieltä toivon mukaan juhannusviikolla. Alkaa siis kuukaudet käymään vähiin ja pötsi kasvaa siihen malliin että alkaa jo välillä painamaan. Taitaakin olla joku vauhtiveikko tulossa. Sellasta elämää tuntuu mahassa pitelevän ettei meinaa öisinkään saada välillä nukutuksi. Myöskin Ritan muutaman kuukauden poissa ollut yöheräily lisää vettä vaatien on palannut ja siitäkös masuvauva aina intaantuu kun äiti pomppaa yöllä koiralle vettä laittamaan ja ulos pisulle päästämään niin sen jälkeen ei sitten tarvia loppuyönä nukkuakaan...
Se on näköjään tällasta että kun tuo isompi ihmisvauva on alkanut vihdoin nukkua yönsä heräämättä niin alkaa koiravanhuksen vaatimukset öisin kasvaa! Noh, kesä kun koittaa niin Rita saa kokea julman kohtalon ja alkaa taas nukkua yönsä terassin vahtina...sitä se varmaan kyllä itsekin jo odottaa!
Ja selvennyksenä vielä sekin että Ritalta on vastikään lääkärissä otettu verikoikeitakin eikä mitään ongelmaa tähän yöjuomiseen ole löytynyt..ehkä se on vaan vanhuudenhöperö...
Ja tosiaan, toukokuuksi olen toisen kaason kanssa puuhannut kovaa vauhtia polttareita tälle sara-koiran emännälle..vastoinkäymisiltä ei ole tässäkään vältytty..mutta se on ihan hyshys-juttu...sini voi vaikka käydä urkkimassa tätä blogia ;D

pääsiäisenä voisi suunnata lpr näyttelyyn turistina katselemaan shibatuksia