Touhuja..

Viikon verran on nyt Keira meillä asustellut.. Dakon kanssa on tutustuminen hyvässä vauhdissa. Dako ei ole ihan helpoimmasta päästä hyväksymään uusia kavereita. Nyt kuitenkin ollaan varovaisesti pidetty heitä aina yhdessä kun Keira on suht iisisti. Se saa välillä sellaisia hepuleita, että silloin on viisaampi päästää Dako esim ulos. Dakon hermo ei ehkä vielä kestä pennun hampaita hännässänsä :) Pihalla on jo Dakokin ilmaissut kiinnostuksensa leikkimiseen ja ulkona on ihan ok jos Keira vähän pomppii vasten ja riehuu. Silti, samalle hiiriapajalle ei ole asiaa. Myöskin Dakon oma-kieltämättä hieno- matkalaukkupeti, on Dakon omaisuutta. Kuitenkin olen yllättynyt miten hyvin se on suhtautunut. Olen varma että ikinä ei sille asteelle päästä, että heidät voisi samaan tarhaan jättää, etenkin jos siellä on oikeita luita, ei, ei.. mutta hyvä jos muuten oppisivat keskenään olemaan!
Rita on Keiran kanssa tosi kiltisti. Keira pomppii kuonoa nuolemaan ja tykkää selvästi Ritasta. Hassu vanha mummo-koira tuo Rita!
Nemo on ilmeisesti järkyttynyt Keiran pienuudesta, eikä uskalla edes katsoa siihen päin. Se usein kääntää päänsä toiseen suuntaan kun Keira kulkee ohi. Tai sitten se ei halua pentua riehumaan luokseen..mene ja tiedä..

Ollaan alettu harjoittelemaan perus-tottista, temppuja, näyttelyjuttuja. Pieniä harjoituksia pitkin päivää. Usein sitten illalla lasten mentyä nukkumaan, on Dakon ja Keiran yhteiset treenituokiot. Toinen odottaa aina vuoroa ja toinen tekee. Ei nyt mitään vaikeaa, mutta jotain kumminkin. Ovat kyllä molemmat niin ahneita herkuille että niiden voimalla pysyy motivaatio lujana! Saatiin muutamat tunnari-kapulatkin lainaksi kennel redtem'siltä :) katsotaan miten niistä innostutaan, tänään Keiralla vähän aloteltiin oppia.
Dakokin on selvästi innostunut näistä harjoituksista ja tietää jo illalla odottaa niitä.
Aika nopea tuo Keira on oppimaan. Täytyy mainita myös neidin sisäsiisteys. Yhtiäkään hätiä ei ole sisälle tullut. Iso kiitos varmasti kuuluu Erjalle kun on pentusia ulos tarpeille hätistellyt!

Autossa oloa on myöskin harjoiteltu ja kaupungissa käyty ihmettelemässä maailman menoa. Äitini bordercollieihin on tutustuttu ja Milasta onkin tullut Keiran paras paini-kaveri!

Tällainen viikko on ollut. Kuulumisia taas lisää kunhan kerkiän :)