himoksen maisemissa...

Viikko kahdeksan siis vieteltiin lomatunnelmissa, Himoksen maisemissa.

Olimme isommalla porukalla järven rannassa, kahdessa mökissä. Meidän mökillä asusti isännän, minun ja tytön seurana koiruudet Nemo ja Dako sekä Helsingin hurtta Sara(h), kultainen noutaja, palvelijoineen :) Tässä huomautuksena, että Rita oli siis jäänyt täyshoitoon mummille...

Olikin hauskaa kun mentiin mökille ja Nemo katseli paikkoja hetkisen ja näytti ihan siltä, että toooosi tylsää, siis booring.. mutta kun Sara-koira ilmaantui paikalle, aivan kuin Nemon suupielet olisivat nousseet ylöspäin ja silmiin ilmaantunut pilkettä :) noooh, Dako sen sijaan ei Saran seurasta perusta, mutta se onkin liian monimutkainen juttu tässä kerrottavaksi ;)
Puljailimme siis koiruuksia vuorotellen eri osastoille niin etteivät nämä pimut kohdanneet..

On se kyllä vähän outo se Saran ja Nemonkin kaveruussuhde..Ne vaan möllöttävät keskenään tekemättä mitään, ei siis leikkiä, ei niin mitään toimintaa..lähinnä Nemo nuuskii välillä Saran peppua pisutaukojen jäljiltä ja sitten vaan nukutaan yhdessä, kuulostaa oudolta, mutta kai ne jotain turvaa toisiltaan hakee..

Meille sattuikin sitten melkoisen hyytävät oltavat sopivasti koko viikon ajaksi. Öisin lämpötila oli siinä 25-30 pakkasen puolella ja kun iltapäivä yhteen-kahteen päästiin, oli mittarissa hyvällä lykyllä enään -15..

Se tietty vähän rajoitti ulkoilua, tytön kanssa oli se muutama tunti aikaa liikuskella ulkona ja Dakohan se vasta meidän perheen vilukissa onkin. Sille olikin lainassa Salama-koirulin musta talvirotsi, kiitti vaan lainasta, se oli tosi tarpeellinen. Kotona pari kertaa kokeiltiin sitä Dakolle ja hyvinhän tuo alkujärkytyksen jälkeen rupesi kulkemaan. Taisi olla lopulta vaan onnellinen kun sai lämmikettä ylleen.

Noh, liikuskeltiin siis se mitä pystyttiin. Nemo kävi muutamaan otteeseen vähän pidemmilläkin lenkeillä ja kävihän se hiihtämässäkin meidän kanssa. Isäntä osti Nemolle ja minulle sellaisen hihnavirityksen jonka saa vyötärölle kiinni ja se osoittautuikin hyväksi. Joku kolmisen kilsaa hiihdettiin Nemon kanssa ja sen jälkeen se alkoi vetää koko homman ihan pelleilyksi, joten hiihtelin sitten yksinäni vielä hetken. Meillä meni siinä mökin luona yhden saaren ympäri noin kilometrin lenkki missä oli hyvä latu, joten oli kätevää vaan veivata hurtta mökille kun sitä alko tympimään :D Ja plussanahan tässä oli vielä se ettei emännän kunto ainakaan ollut kohenemaan päin niillä lenkeillä kun koira veti edellä ja itse tuli perässä tukka putkella.

Muuten viikko hujahti ruokaa kokkaillessa ja kahvitellessa ja iltaisin saunottiin ja pelailtiin lautapelejä kun tuo pieni ipana oli saatu pehkuihinsa..

Tytön kanssa pääsin yhtenä päivänä poron kyytiin, rekiajelulle ja yhtenä päivänä käytiin ratsastamassa islanninhevosilla.

Kyllä oli tyttö onnellinen kun lauantaina kotiin tultiin, kelpasi taas omilla leluilla leikkiä.

Koirat tuntuu myös viihtyvän taas kotosalla ja Nemo oli onnellinen kun Rita haettiin sunnuntaina kotiin hoidosta.

Ikävä puoli tässä lomassa oli se, että fiksuna poikana viikon sisäkoirana olon jälkeen Nemo alkoi oikein urakalla pudottaa turkkiaan. Tänään kampasin siitä ihan hervottoman määrän karvaa, ja aika huvittavan näköinenhän se tällä hetkellä on. Karvat on lähteneet selästä noin 15 cm alueelta koko matkalta sekä aika mukavan symmetrisesti takajaloista...

täytyy katsoa tuleeko ilmottauduttua pääsiäisnäyttelyyn, kohtahan se pitäisi jo tietää...plaah.

tässä kuitenkin muutama kuva lomalta, osa voi olla sinin tai antin ottamia, joten sori jos olen ryöstänyt teidän kuvia ;P