Näin ne koiruudet vanhenee..
Dako on saanut massiivisen karvapudotusurakan melkein päätökseen, se onkin nyt täysin vailla pohjavillaa. Onneksi päivisin on jo ollut sen verran lämmintä että on voinut sitä ulkonakin taas pidellä enemmän.
Nemo puolestaan reagoi neljän päivän espoon mökkireissuun alottamalla jo siellä ollessa välittömästi oikeasta takakoivesta pienellä läntillä karvanvaihdon, joka onneksi pysähtyi kuin seinään kun päästiin takaisin kotiin ja ulkoelämään..siellä mökillä kyllä olikin niin tuhottoman kuuma että oli itselläkin tukalat oltavat!
Rita oli mökkireissun ajan mummilla täyshoidossa ja mukana olivat siis Dako ja Nemo jo perinteeksi muodostuneella kasiviikon lomalla. Siellä sitten tallustettiin lenkillä sara ja pico kultaisten noutajien kera nuuksion metsämaisemissa...
Nyt on kyllä mukava kun on ollut viikonlopusta saakka aurinkoista. Kiva kulkea tuolla peltoteillä ja moottorikelkkareiteillä koirien kanssa. Kohta alkaa jo rusketuskin varmaan tarttua :)
Pihalla on sitten Islan kanssa laskettu mäkeä pulkalla, stigalla, liukurilla ja pihatietä menty potkukelkalla. Taisihan tuo Pasi viikonloppuna laskea laudallakin navetan ajosiltaa pitkin toiselle lumikasalle ja mätkähteli sitten sieltä aina johonkin lumipenkkaan..onneksi ei saanut koipiaan poikki!
Puuhaa ei tästä keväästä taas tule puuttumaan. Lenkeillä on mukana kulkenut jo pidemmän aikaa tuolla omassa masussa pieni maha-asukas joka ulostautuu sieltä toivon mukaan juhannusviikolla. Alkaa siis kuukaudet käymään vähiin ja pötsi kasvaa siihen malliin että alkaa jo välillä painamaan. Taitaakin olla joku vauhtiveikko tulossa. Sellasta elämää tuntuu mahassa pitelevän ettei meinaa öisinkään saada välillä nukutuksi. Myöskin Ritan muutaman kuukauden poissa ollut yöheräily lisää vettä vaatien on palannut ja siitäkös masuvauva aina intaantuu kun äiti pomppaa yöllä koiralle vettä laittamaan ja ulos pisulle päästämään niin sen jälkeen ei sitten tarvia loppuyönä nukkuakaan...
Se on näköjään tällasta että kun tuo isompi ihmisvauva on alkanut vihdoin nukkua yönsä heräämättä niin alkaa koiravanhuksen vaatimukset öisin kasvaa! Noh, kesä kun koittaa niin Rita saa kokea julman kohtalon ja alkaa taas nukkua yönsä terassin vahtina...sitä se varmaan kyllä itsekin jo odottaa!
Ja selvennyksenä vielä sekin että Ritalta on vastikään lääkärissä otettu verikoikeitakin eikä mitään ongelmaa tähän yöjuomiseen ole löytynyt..ehkä se on vaan vanhuudenhöperö...
Ja tosiaan, toukokuuksi olen toisen kaason kanssa puuhannut kovaa vauhtia polttareita tälle sara-koiran emännälle..vastoinkäymisiltä ei ole tässäkään vältytty..mutta se on ihan hyshys-juttu...sini voi vaikka käydä urkkimassa tätä blogia ;D
